JUKKA JUHANI UUSITALO

Nuori Pyhäjärvirahasto

Kansan Sivistysrahaston nimikkorahasto


Apurahoja ja tunnustuspalkintoja

Euran ja Säkylän nuorille, kulttuuria ja oppimista tukeviin hankintoihin ja hankkeisiin.


Kansan Sivistysrahastolla on voimassa oleva, Poliisihallituksen antama keräyslupa, numerolla RA/2021/1500.

Säätiölle tulevat lahjoitukset ovat verovapaita ja tulevat täysimääräisesti rahastolle.


Ota rohkeasti yhteyttä!


“Taiteen ja nuorison puolesta, nyt ja aina.”

-Jukka Uusitalo



Syyskuussa alkava kampanja yllätyksin tuo esiin yhteistyön merkityksen, esitellen Pyhäjärviseudun

hyvänä ja kehittyvänä asuinympäristönä. Lahjoittaa voit jo nyt, lämmin kiitos!



The Nuori Pyhäjärvi Fund

provides grants and recognition awards to young individuals in Eura and Säkylä

for acquisitions and projects that promote art and learning.


The fund is now being enhanced with donations.


The problems related to the education and well-being of children are widespread throughout the country.

Culture is a key factor in creating well-being by enabling the professional expertise brought by work-based migration,

so there needs to be an independent fund that is not impacted by government cuts.


Examples of possible acquisitions and projects that support learning through art and art through learning:


A developing school network

Research that focuses on well-being

Integrating nature

Development of local transportation and orchestra activities

Studies aimed at nurturing the home region

The significance of communication skills


"For art and children, now and always."

Jukka Uusitalo

SHORT BIOGRAPHY

JUKKA JUHANI UUSITALO (b. 1986)

Artist and founder: COLOR tONE ART, Nuori Pyhäjärvirahasto


Paintings in collections

Mäntyniemi
Municipality of Köyliö

OP-Pohjola Group
Public library of Laitila
Parish of Harjavalta


Paintings in private collections

Finland

Australia

Estonia

United States


Grants

2012, 2017, 2019, 2021


Art exhibitions

2011-


Music releases

Fragments

Summertime

Symphony In One


Music commissions

Taivaan lahja (Debesu dāvana)


Book covers

Poimit sydämeni kirjahyllystä


Auteur

The Silent Trilogy


Client

Kuvasto ry 

Gramex ry


Member board of directors

Taideyhdistys Rapajööti ry 2018

Taideyhdistys Efra ry 2014-16


Member

Suomen Taiteilijat ry 2013-16


Official selections


"Notation with various virtual instruments and live.

I take my art seriously, it's not a competition."

Art by the artist
Art by the artist (the Dude by Träskelin)
Art by the artist
Art by the artist
Art by the artist

NEWS, IN THE MAKING AND NEW RELEASES

  • Piano Concerto in Minor Scenes
  • Symphony


  • Dark Blue Sea (for string quartet, soloist and orchestra)


  • Grotesque - A film time by
  • animated short


  • Mun Syrämen O (film)
  • Sammal (stop motion)


  • aquarelle


  • Eläinsatu/Animal tale (EP + Film)
  • Hymn for the homeless (EP)


  • toneartpro.com
  • sävelkirja / tonebook


  • Aamusta iltaan (symphonic poem)
  • Nuori Pyhäjärvirahasto


Stay tuned!

Talvel animaationa, ny Heli Laaksosen Luonnos.

Stop motion comin' soon! Update: Will be delayed!

Unique

Jos haluat ääntä yrityksellesi tai sosiaaliseen mediaasi, ota yhteyttä. Valmis äänitiedosto on korkealaatuinen 24bit/48kHz wav.

Sound for your business or social media? Please get in touch.

Grotesque

"Hätäapua ja groteskia nationalismia. Näin minä sen kuulen."

Sävelkirja (FI)

Eläinsatu - Sävelkirja (FI)

Tonebook (EN)

Animal tale - Tonebook (EN)

Orchestral blues composed, mixed, engineered, produced and art created by Jukka Juhani Uusitalo.


1. Pyyn tarina (The taunting Grouse,)
2. Käen tarina (the blue Cuckoo,)
3. Pääskysen tarina (a Swallow with love)
4. Lepakon tarina (and the forsaken Bat.)


Eläinsatu on Jukka Juhani Uusitalon säveltämä sinfoninen runo,

Pirkko-Liisa Surojegin toimittamista Suomen lasten eläinsaduista.

Hymn for the homeless


Music composed, mixed, mastered, produced and art created by Jukka Juhani Uusitalo

with bass solos composed and performed by Billy Sheehan (Mr. Big, Sons of Apollo).


More versions coming later! This one is raw like the winter.


billysheehan.com

Heli Laaksonen: Poimit sydämeni kirjahyllystä


Runovuoropuhelu latvialaisen klassikon Aleksandrs Čaksin kanssa.


Nyt myös äänikirjana!


Lukijana:

H. Laaksonen & Harri Hertell


Nimikkosävellys & Kannen mosaiikki:

Jukka Juhani Uusitalo


Versio pianolle kuunneltavissa YouTubessa


Kannen maalaukset:

Heli Laaksonen


Valokuvat:

Miikka Lappalainen


Latviaksi kääntänyt:

Guntars Godiņš


Taitto:

Jorens Godiņš


Kirjat saatavilla Rozentals-seuran verkkokaupasta


Kustantamo: Kynälä 2021


Lisää infoa Heli Laaksosen kotosivuilla


--


Tiedotteet:


Heli Laaksoselta uusi runovuoropuhelu

Heli Laaksosen taidekokonaisuus palkittiin

AUDIO, MUSIC AND FILM

”In war distance creates beauty. Mortality all nightmare long.”

FOR CONTACT AND COMMISSIONS

 
 
 
 
 

SATU

PIRKKO-LIISA SUROJEGIN



Suomen lasten eläinsadut


Kustannusosakeyhtiö Otava

1. Pyyn tarina (The taunting Grouse,)

Pyy, pyrstönsä päristäjä, istui surullisena kuusen oksan juuressa ja kuunteli pää kallellaan, kun toisille jaettiin palkintoja. Se mietti, mitähän sille, onnettomalle olisi tarjolla. Pyyn kohtalo olikin kova. Kerran, kauan, kauan sitten olivat Tapio ja Mielikki, metsänhaltiat, ajelleet hevosellaan pitkin hiekkatietä. Nähdessään heidät päätti pyy kokeilla, kuinka mahtava se oli. Tuohon aikaan pyy olikin vielä härän kokoinen. Se pyrähti lentoon synkästä kuusikosta sellaisella voimalla, että maa tärähti, hevonen pillastui ja lähti laukkaamaan kivikoihin ja risukoihin katkaisten jalkansa. Tapio ja Mielikki säikähtivät ja kun ne huomasivat, että pyy oli saanut kaiken aikaan, oli niiden annettava sille rangaistus.

Koska pyy oli tehnyt tekonsa ylpeydestä ja ylimielisyydestä, ylenkatsoen muita luontokappaleita, oli rangaistuskin kova. Surullisin mielin Tapio ja Mielikki kertoivat pyylle, että sen täytyi pienenemistään pienetä maailman loppuun saakka, niin kauan, kunnes se mahtuisi lentämään sormuksen läpi siivenkärkien laitoihin koskematta. Siitä on tullut sanonta, että pienenee kuin pyy maailmanlopun edellä ja sen vuoksi on pyy synkkien, surumielisten korpien hiljainen ja alakuloinen lintu.

Kettu antoi nyt pyylle luvan syödä urpuja puista sekä pienen pillin, jolla pyy hiljakseen soittelee surullisia säveliään. Metsäkanalle kettu antoi vielä valkean talviturkin ja kirjavan kesähameen sekä metsolle luvan syödä petäjän latvoista neuloja ja niin suuren tanssin ja laulun taidon, että se itsekin välillä ihastuksissaan pyörtyili.

Päivä oli edennyt jo pitkälle iltaan, kun kettu oli jakanut viimeisetkin palkinnot.

#

2. Käen tarina (the blue Cuckoo,)

Käki harmaanuttu, kirjavakylki, lentää lehahti koivun latvaan laulaen sorealla äänellä: Kukkuu, kukkuu!

Eläimet alkoivat vaatia siltä heti selitystä, miksei se tullut tietä tekemään, muutenkin laiskureita oli aivan tarpeeksi. Käki sanoi kauniisti:

- Antakaa minä kerron teille. Ja se kertoi ja kukahteli aina välillä:

- Ennen vanhaan minä en ollutkaan käki, vaan kaunis kuninkaan tytär, jolla oli ihmeen kaunis ääni. Kerran sitten huokaisin, kuinka ihanaa olisi, jos kaikki voisivat kuunnella ääntäni. Kuulipa haltia toiveeni ja muutti minut käeksi ja käkenä minä, kuninkaan tytär nyt lentelen kukkuen kultaa ja kevättä! Kaikki minua kuuntelevat ja minä tuon kesän sanoman teille kaikille. Mutta kun ahkerasti lennän puusta puuhun kukkuen kaiket päivät, täytyy pikkulintujen sillä aikaa pitää huolta poikasestani. En jouda enää omaa pesääkään rakentamaan, vaan munin munani pikkulintujen pesiin. Ne sitten munani hautovat ja poikaseni ruokkivat, kunnes nämä kasvavat suuriksi. Tällaisten kiireitten vuoksi en nyt joutanut tientekoon, mutta minä kukun teille entistä ihanammin, kunhan vain minua armahdatte. En näet jaksa mitenkään joka puussa kukkua, joten siinä suhteessa pyytäisin helpotusta. Kukkuu!

Ja armahdettiinhan käkeä ja määrättiin, että kunhan vain kukkuu paikallaan niin kauan, kunnes lopulta täytyy kakistaa, niin sitten ei tarvitse joka puussa käydä. Niinpä käki vielä tänäkin päivänä lopettaa kukkumisensa: Kukkuu, kukkuu, kah-ka-ka!

#

3. Pääskysen tarina (a Swallow with love)

Pääskynen, saksipyrstö, kierteli ja kaarteli ilmassa. Kuultuaan, että kettu alkaisi pian jaella rangaistuksia tienteosta pois jääneille eläimille, se päätti kertoa oman tarinansa.

- Ennen kun annat minulle rangaistuksen, kettuhyvä, niin kuuntelepa tarinani!

- No kerro, huokaisi kettu, alkaen jo kyllästyä ainaisiin selityksiin.

- En ole ollut aina pääskynen, vaan ihmislapsena, ihanana neitona, vartuin kerran tässä kauniissa maassa. Tulin naimaikään, sain sulhasia ja menin heistä parhaalle puolisoksi, miniäksi Ilmolan ylpeään taloon. Mutta enpä raukka tiennytkään, minkä surman suuhun jouduin! Sain niin ilkeän ja häijyn anopin, ettei sitä olisi voinut todeksi uskoa, ellei olisi kokenut. Tuskin olin yhden yön uudessa kodissa nukkunut, kun hän jo varhain aamulla ajoi minut ylös ja pani kangasta kutomaan. No minä kudoin. Se oli raskasta työtä, sillä anoppi leikkasi aina kutomani kankaan poikki ja väitti minun vielä varastaneen sakset ja langat, vaikka hyvin tiesi ne itse piilottaneensa. Sain lopulta kankaan kudotuksi, kasteltuani sitä kyynelilläni pitkin päivää.

- Tämän jälkeen anoppini komensi minut pirtin seiniä pesemään. Sain taas vaikean työn, sillä minua kiusatakseen hän hakkasi seinät kirveellä sälöiksi. Selviydyin viimein tästäkin työstä, mutta uusi oli jo odottamassa.

- “Mene lämmittämään sauna”, komensi anoppi, ja minä menin. Tein tulen kiukaaseen, mutta sillä aikaa kun menin hakemaan lisää puita lämmittämistä varten, kävi anoppi sammuttamassa tulen ja heittämässä vettä pesään. Sitten hän tuli sanomaan, että saunan pesä oli sammunut. Menin sytyttämään tulen uudelleen.

Taas anoppi sammutti sen, tuli pirttiin vihaisena ja kertoi tulen sammuneen. Menin kolmannen kerran saunalle, viritin tulen kiukaaseen ja sain vihdoin saunan lämmitetyksi. Kylvin minäkin, katselin kultasormustani ja itkin haikeasti kovaa kohtaloani, kun anoppi vihasi eikä suojellut sulho. Toivoin hartaasti pääseväni pois tästä pahasta Ilmolan talosta.

- Kun tulin saunasta takaisin pirttiin, sanoin anopilleni: “Kolme kovaa minä olen kokenut: solmuisen kankaan kutonut, sälöisen seinän pessyt ja hikisen kiukaan lämmittänyt. Enempää en tahdo kärsiä.” Ja niin luoja pelasti minut, muutti minut pääskyseksi. Turhaan koetti sulhoni minua tavoittaa. Paitani liepeestä vain sai kiinni, mutta se repesi, ja niin on pyrstöni halki vieläkin. Näin pääsin vapauteen pahasta Ilmolan talosta ja siitä riemusta laulan ja tuon tullessani lämpimän kesän, sillä pääskysestä ei ole kesään enää päivääkään.

Kuunneltuaan tämän pääskysen tarinan, määräsi kettu:

- Koska olet ihmisistä lähtöisin, pitää sinun ihmisten luona pysyäkin. Saat rakentaa pesäsi talojen räystäisiin taikka vuolihirsien alle ja ihmiset antavat sinun asustaa pesässäsi rauhassa.

Pääskynen pyrähti onnellisena siivilleen ja liversi kauniisti mennessään.

- Onko täällä vielä joku tarinankertoja paikalla, vai voimmeko jo lopetella? kysäisi kettu. Kun ketään ei enää ilmaantunut paikalle, määräsi se, että seuraavana päivänä oli kaikkien niiden saavuttava kuulemaan rangaistuksensa, jotka eivät olleet saapuneet tientekoon.

#

4. Lepakon tarina (and the forsaken Bat.)

Kun kettu luuli jo kaikkien eläinten saaneen rangaistuksensa, lensi paikalle lepakko, nahkasiipi, yöropponen.

- Kuinkas sinä näin myöhään saavut paikalle? uteli kettu.

Lepakko irvisti pahannäköisesti ja jäi roikkumaan puun oksalle pää alaspäin.

- Tulin näin myöhään, koska olen yöeläjä. Lennän ja saalistan vain yöllä enkä koskaan astu jalallani maan pinnalle. Näin ollen tietkin ovat minulle turhia. Selitys kuulosti ketun mielestä uskottavalta, mutta jotain outoa lepakossa oli, eikä kettu ollut varma, pitäisikö tätä yöeläjää rangaista vai ei.

- Mikä sinä oikeastaan olet, kun olet noin kolkon näköinenkin? Et näytä linnulta, vaikka sinulla on siivet ja ilmassa lentelet? kettu kysyi.

Lepakko irvisti uudestaan näyttäen pienet, terävät hampaansa ja vastasi:

- Minä olen paholaisen lintu. Kun luoja loi pääskysen, antoi sille mustan selän, punaista leuan alle sekä pitkät sakset pyrstöön ja antoi sen lentää kauniisti livertäen, tuli paholainen kateelliseksi. Se katseli syrjästä luojan puuhia ja tuumi itsekseen: “Kyllä minäkin tuommoisen teen”.

- Sitten paholainen alkoi tehdä pääskystä. Se ompeli nahasta siivet ja laittoi niihin kynnet, asetteli päähän pitkät korvat kuin rotalla ja yritti lopuksi saada pääskynsä lentämään. Mutta eihän se lentänyt, koska paholainen ei saanut lintuunsa henkeä. Ei auttanut muu kuin pyytää luojaa antamaan sille henki. Luoja antoi ja niin nousin ja lentää rääpelsin tieheni. Mutta paholainen oli niin pettynyt luomukseensa, että määräsi minut lentämään vain öiseen aikaan, jolloin mahdollisimman harva minut näkisi.

Eläimet olivat kuunnelleet hiljaisina lepakon tarinaa ja joku huomautti, että lepakko taitaa valehdella. Mutta kun kukaan ei tiennyt sen synnylle muutakaan selitystä, ei kettukaan katsonut aiheelliseksi rangaista lepakkoa enempää, vaan antoi nahkasiiven lentää rauhassa yölliselle saalistusmatkalleen.

#


5. Kun kettu sai valkoisen hännänpään


Kettu oli narrannut Metsolan emännän jäälle huutamalla savupiipusta, että karhu sotki talon avantoa. Emmännältä oli jäänyt pirtin ovi apposen auki hänen juostessaan kiireen vilkkaa rantaan. Kettu puikahti pirttiin, nuuski kaikki nurkat ja näki kirnun. Se haistoi sitä ja maistoikin. Hyvää oli! Sitten se kurkotti päänsä yhä syvemmälle kaataen kirnun. Se söi ja söi, eikä enää muistanutkaan, missä oli, kunnes samalla tulla touhottikin pirttiin itse Metsolan emäntä.


-Kettu vietävä on pirtissä ja kirnusta syö! emäntä huusi, sai männän käteensä ja yritti sillä tavoitella kettua, joka pää kermassa laukkasi ympäri pirttiä. Ennen kuin kukaan ennätti emännälle apuun, oli kettu ampaissut ulos pirtistä, emäntä kintereillään.


Peräkkäin laukkasivat nyt emäntä ja kettu pitkin Metsolan pihamaata. Eukko sai vihdoin huitaistua männällä kettua, mutta eipä osunut kuin pitkän hännän viimeisiin häntäkarvoihin. Ja niin pääsi kettu pakoon syötyään kermaa kylliksensä. Mutta hännänpää on ollut siitä asti valkoinen, muistona Metsolan emännän männän sohaisusta.


#


Julkaistu toimittajan luvalla.

Sulkeissa olevat käännökset ovat osa säveltäjä Jukka Juhani Uusitalon sävelrunoa.


Tilaa tästä:

Karoliina Kudjoin lukema versio äänikirjana ja toivo Kustannusosakeyhtiö Otavalta uutta painosta Suomen lasten eläinsaduista.


“Muutaman aikuisen, mielestäni kulmikas ajattelu, ei saa olla muiden elämää rajoittava tekijä.

Taiteen ja nuorison puolesta, nyt ja aina.” -Jukka Uusitalo